Osallistuin muutama viikko sitten suureen kansainväliseen tapahtuma-alan tilaisuuteen – verkossa tottakai – ja pääsin muiden osanottajien kanssa kuulemaan suuren maailman mielettömistä toteutuksista ja ideoista, joita korona-aika on suorastaan pakottanut tapahtumajärjestäjät tilaisuuksiinsa kehittämään.
Odotin kuulevani pääsääntöisesti teknisistä ratkaisuista, kuten tapahtuma-alustoista ja kaikenlaisesta digitaalisesta. Kyllähän tätäkin aihetta sivuttiin, mutta yllätyksekseni suurempi painoarvo oli päänsisäisillä jutuilla, ideoiden kehittämisellä ja fiiliksen luomisella. Samanlaisella event designilla, josta mekin Event Factorylla olemme puhuneet – loistavaa!
Rupesin miettimään: kaikkialla puhutaan digiloikasta, mutta se on oikeastaan jo vähän vanha juttu, se on jo otettu. Joku jossain on jo koodannut sen, ideoimani tapahtuma-alusta on jo kehitetty ja pitäisikö vaan myöntää, että sitkeästi ajatuksissani kiinnipitämästä teknisestä ominaisuudesta ei verkkotapahtumani tavoitteiden saavuttamisen kannalta olekaan mitään merkitystä? Pointti pitäisi kai olla tavoitteiden saavuttaminen, ei se väline jolla lopputulokseen päästään? Kysymyksen ”Miten?” sijaan pitäisi kysyä useammin ”Miksi?”.
Joku viisas sanoi, että jos sinulla on vasara, kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta. En haluaisi olla yhden työkalun ihme ja paukuttaa sillä sitkeästi. Pitäisikö meidän mielummin puhua ajatusloikasta, että kääntäisimme päidemme sisällä sitku-ajatukset tähän hetkeen ja lopettaisimme kaikkien muutosten näkemisen ongelmina?
Online-tapahtuma ei ole nykyään enää mikään vähäpätöinen kakkosluokan tapahtuma. Koskaan aiemmin en ole kuullut puhuttavan samalla lailla tapahtumien elokuvallistamisesta, ideoiden poimimisesta tv-tuotannoista ja somesta, osallistujien osallistamisesta ja kokemusten luomisesta etäyhteyksien välityksellä kuin nyt.
Jos ainoa kokemus ”virtuaalitapahtumasta” on kahdeksan tuntia kestävä Teams-palaveri, jossa esitetään pahimmillaan toista tuhatta slidea, eikä muita osallistujia näe – kuuluvuudenkin kanssa on ajoittain vähän niin ja näin, niin voi olla vaikea kuvitella mitä modernilla online-tapahtumalla voidaan saavuttaa!
Nykyään kaksikin tuntia on jo pitkä tapahtuma. Tapahtumaa suunnitteleva asiakas saattaa pahoittaa mielensä jos tämän sanoo suoraan, mutta kun luodaan modernia tv-ohjelman kaltaista, nopeatempoista tilaisuutta, sitä voisi verrata leffaan: saa olla aika hyvä elokuva, että sille jaksaa uhrata omaa aikaansa kaksi tuntia. Pystymme jo hyödyntämään esimerkiksi 3D-virtuaalitiloja ja liittämään VR- ja AR-kokemuksia osaksi kokonaisuutta, mutta sekään ei korvaa sisältöä: tarinankerrontaa, kokemusta ja tunnetta.
Siksi tapahtumat täytyy ajatella nyt aivan uudella tavalla ja ottaa ilo irti verkkotapahtumien mahdollisuuksista. Sitä maailmaa, jonka tunsimme vuoden alussa, ei enää ole ja uudet tavat ovat tulleet jäädäkseen. Kiitos koronan, jos niin voi sanoa, olen itsekin huomannut omassa elämässäni hyviä uusia juttuja: käyn päivällä lounasaikaan valoisalla tekemässä koirien kanssa lenkin ja arvostan aamu-unisena etätyöläisenä suunnattomasti sitä, että työmatkoihin ennen kulunut aika on nyt käytettävissä vaikka nukkumiseen! Ja ammatillisessa mielessä ei ole koskaan ennen ollut yhtä helppoa osallistua koulutuksiin ja tapahtumiin kuin nyt – ja vielä omalta kotisohvalta tukka pystyssä, mikäs sen mukavampaa.
Oletko itse kokenut joitain hyviä asioita muuttuneen maailman myötä? Jätä kommenttisi alle blogin kommenttikenttään ja me palkitsemme parhaat kestävillä ja pestävillä Event Factoryn kangasmaskeilla – voittajakommentit valitaan 20.11.2020.
Syysterkuin Tuulia Event Factorylta
